Pulssioksimetrian toiminta

Veren happimonitori näyttää prosenttiosuuden verestä, joka on täynnä happea.Tarkemmin sanottuna se mittaa, kuinka suuri prosenttiosuus hemoglobiinista, veren happea kuljettavasta proteiinista, on ladattu.Hyväksyttävät normaalit vaihteluvälit potilailla, joilla ei ole keuhkosatologiaa, ovat 95-99 prosenttia.Potilaalle, joka hengittää huoneen ilmaa merenpinnan tasolla tai lähellä sitä, arvio valtimon pO:sta₂voidaan valmistaa veren happimittarista ”perifeerisen hapen kyllästyminen” (SpO₂) lukeminen.

Tyypillinen pulssioksimetri käyttää elektronista prosessoria ja paria pieniä valodiodeja (LED), jotka ovat valodiodia päin potilaan kehon läpikuultavan osan, yleensä sormenpään tai korvalehteen, läpi.Toinen LED on punainen, aallonpituudella 660 nm, ja toinen on infrapuna, jonka aallonpituus on 940 nm.Valon absorptio näillä aallonpituuksilla eroaa merkittävästi hapella täytetyn veren ja hapen puutteen välillä.Hapetettu hemoglobiini imee enemmän infrapunavaloa ja päästää enemmän punaista valoa läpi.Dehapetettu hemoglobiini päästää enemmän infrapunavaloa läpi ja absorboi enemmän punaista valoa.LED-valot jaksottavat syklinsä, jolloin toinen syttyy, sitten toinen, sitten molemmat sammuvat noin 30 kertaa sekunnissa, mikä mahdollistaa valodiodin reagoivan punaiseen ja infrapunavaloon erikseen ja myös säätää ympäristön valon perusviivaa.

Läpäisevän (eli absorboimattoman) valon määrä mitataan ja kullekin aallonpituudelle tuotetaan erilliset normalisoidut signaalit.Nämä signaalit vaihtelevat ajassa, koska läsnä olevan valtimoveren määrä kasvaa (kirjaimellisesti pulsseja) jokaisella sydämenlyönnillä.Vähentämällä kullekin aallonpituudelle läpäisevästä valosta vähimmäismäärä, korjataan muiden kudosten vaikutukset, mikä tuottaa jatkuvan signaalin sykkivälle valtimoverelle. Prosessori laskee sitten punaisen valon mittauksen suhteen infrapunavalon mittaukseen. (joka edustaa hapetetun hemoglobiinin suhdetta dehapetettuun hemoglobiiniin), ja tämä suhde muunnetaan sitten SpO:ksi₂prosessori Beer–Lambert-lakiin perustuvan hakutaulukon kautta.Signaalin erottelulla on myös muita tarkoituksia: pulssisignaalia edustava pletysmografin aaltomuoto ("pleth wave") näytetään tavallisesti pulssien visuaalista osoittamiseksi sekä signaalin laadusta sekä pulssi- ​​ja perusabsorbanssin numeerisen suhteen ("perfuusio"). indeksi) voidaan käyttää perfuusion arvioimiseen.