PulssioksimetritPotilaiden happitilan arvioinnissa erilaisissa kliinisissä olosuhteissa käytetyt seurantalaitteet ovat yleistyneet.Se tarjoaa jatkuvan, ei-invasiivisen valtimoveren hemoglobiinihappisaturaation seurannan.Jokainen pulssiaalto päivittää tuloksensa.
Pulssioksimetrit eivät anna tietoa hemoglobiinipitoisuudesta, sydämen minuuttimesta, kudosten hapen toimittamisen tehokkuudesta, hapenkulutuksesta, hapettumisesta tai ventilaation riittävyydestä.Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden välittömästi havaita poikkeamat potilaan hapen lähtötasosta, varhaisena varoituksena kliinikoille, jotka auttavat ehkäisemään desaturaation seurauksia ja havaitsemaan hypoksemian ennen oosin ilmaantumista.
On ehdotettu, että käytön lisäämistäpulssioksimetrityleensä osastot voivat tehdä siitä yhtä yleisen kuin lämpömittarit.Henkilökunnalla on kuitenkin raportoitu olevan rajalliset tiedot laitteiden toiminnasta ja vähän tietoa laitteiden toimintaperiaatteesta ja lukemiin mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä.
Verrattuna alentuneeseen hemoglobiiniin pulssioksimetrit voivat mitata tiettyjen valon aallonpituuksien absorptiota hapettuneessa hemoglobiinissa.Valtimohapettu veri on punaista sen sisältämän hapetetun hemoglobiinin massan vuoksi, minkä ansiosta se voi absorboida tiettyjä valon aallonpituuksia.Oksimetrisondissa on kaksi valoa emittoivaa diodia (LED) anturin toisella puolella, yksi punainen ja yksi infrapuna.Anturi sijoitetaan sopivalle kehon osalle, yleensä sormenpäälle tai korvalehteen, ja LED välittää valon aallonpituuden anturin toisella puolella olevaan fotodetektoriin sykkivän valtimoveren kautta.Oksihemoglobiini absorboi infrapunavaloa;alentunut hemoglobiini johtaa punaiseen valoon.Systolen sykkivä valtimoveri saa hapetetun hemoglobiinin virtaamaan kudokseen, absorboimalla enemmän infrapunavaloa ja päästäen vähemmän valoa päästämään valodetektoriin.Veren happisaturaatio määrää valon absorptioasteen.Tulos käsitellään digitaaliseksi happisaturaationäytöksi oksimetrin näytöllä, jota edustaa SpO2.
Pulssioksimetrien valmistajia ja malleja on monia.Useimmat tarjoavat visuaalisen digitaalisen aaltomuodon näytön, kuultavan valtimon sykkeen ja sykkeen näytön sekä erilaisia antureita iän, koon tai painon mukaan.Valinta riippuu sitä käyttävistä asetuksista.Kaikkien pulssioksimetrejä käyttävien henkilöiden on ymmärrettävä sen toiminta ja oikea käyttö.
Valtimoveren kaasuanalyysi on tarkempi;pulssioksimetrian katsotaan kuitenkin olevan riittävän tarkka useimpiin kliinisiin tarkoituksiin tunnustettujen rajoitusten vuoksi.
Potilaan tila – Kapillaarien ja tyhjien kapillaarien välisen eron laskemiseksi oksimetria mittaa useiden pulssien (yleensä viiden) valon absorption.Sykkivän verenvirtauksen havaitsemiseksi tarkkailtavalla alueella on suoritettava riittävä perfuusio.Jos potilaan perifeerinen pulssi on heikko tai puuttuu,pulssioksimetrilukema tulee olemaan epätarkkoja.Suurin hypoperfuusion riski on potilailla, joilla on hypotensio, hypovolemia ja hypotermia, sekä ne, joilla on sydänpysähdys.Ihmisillä, joilla on vilustuminen, mutta ei hypotermia, sormissa ja varpaissa voi olla verisuonten supistumista ja ne voivat heikentää valtimoiden verenkiertoa.
Jos anturi on kiinnitetty liian tiukasti, voidaan havaita ei-valtimon pulsaatioita, jotka aiheuttavat laskimopulsaatiota sormessa.Laskimopulsaatiota aiheuttavat myös oikeanpuoleinen sydämen vajaatoiminta, kolmikulmainen regurgitaatio ja verenpainemansetin kiristys koettimen yläpuolella.
Sydämen rytmihäiriöt voivat aiheuttaa erittäin epätarkkoja mittaustuloksia, varsinkin jos on merkittävä kärjen/luun vajaatoiminta.
Diagnostiikassa ja hemodynaamisissa testeissä käytettävät suonensisäiset väriaineet voivat aiheuttaa epätarkkoja arvioita happisaturaatiosta, yleensä alhaista.Myös ihon pigmentaation, keltaisuuden tai kohonneiden bilirubiinitasojen vaikutukset tulee ottaa huomioon.
Pulssioksimetrimittauksen oikea käyttö ei sisällä vain digitaalisen näytön lukemista, vaan myös muuta, koska kaikilla potilailla, joilla on sama SpO2, ei ole samaa veren happipitoisuutta.97 % saturaatio tarkoittaa, että 97 % kehon kokonaishemoglobiinista on täynnä happimolekyylejä.Siksi happisaturaatio on selitettävä potilaan kokonaishemoglobiinitason yhteydessä.Toinen oksimetrin lukemiin vaikuttava tekijä on se, kuinka tiukasti hemoglobiini sitoutuu happeen, mikä voi vaihdella erilaisten fysiologisten olosuhteiden muutosten mukaan.
Postitusaika: 23.1.2021